HIV/AIDS ja oikeudellinen vastuu

Yhdysvaltalaista lääkäriä Richard Schmidtiä syytettiin rakastajansa Janice Trahanin tahallisesta tartuttamisesta erään potilaansa HIV-positiivisella verellä. Janice väitti Schmidtin antaneen virusta sisältäneen veriruiskeen hänelle kostomielessä Janicen yritettyä erota suhteesta. Schmidtin potilas todettiin tieteellisten tutkimusten jälkeen todennäköisimmäksi tartuntalähteeksi. Schmidt todettiin syylliseksi ja sai 50 vuoden vankeusrangaistuksen.

Kesäkuussa 2004 Christophe Morat todettiin syylliseksi ja sai kuuden vuoden vankeusrangaistuksen; syyte oli myrkytyksestä, sillä Ranskalla ei ole erillistä HIV-lainsäädäntöä. Hän ei ollut kertonut HIV-positiivisuudestaan kahdelle naiselle, jotka molemmat saivat tartunnan.
Femmes Positives on ranskalainen järjestö, joka ajaa erillisen HIV-lainsäädännön asiaa Ranskassa. Ryhmän toiveena on saada oikeus panna syytteeseen entisiä rakastajia.
Sekä tapaus Morat että Femmes Positives -ryhmä ovat herättäneet myrskyisän keskustelun siitä, pitäisikö HIV-positiiviset ihmiset jakaa “uhreiksi” ja “rikollisiksi” lain edessä ja pitäisikö ”jaetun vastuun” periaatteen jäädä voimaan.

Isossa-Britanniassa maaliskuussa 2005 Mohammed Dica todettiin syylliseksi piittaamattomasta (ei siis tahallisesta) vaikean ruumiinvamman tuottamisesta kahdelle naiselle. Hän väitti naisten olleen myöntyväisiä suojaamattomaan seksiin. Syyttäjä totesi kuitenkin hänen —hyvin tietäen olevansa HIV-positiivinen — aktiivisesti suostutelleen toisen naisista seksiin ilman kondomia. Hän myös antoi toisen naisista jäädä siihen uskoon, että hän on HIV-negatiivinen sekä lisäksi varakas, sinkku ja lakimies. Todellisuudessa hän oli HIV-positiivinen, työtön ja naimisissa oleva perheenisä. Hän sai neljän ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen.

Toukokuussa 2005: kanadalaista äitiä syytettiin piittaamattomasta ruumiinvamman tuottamisesta hänen kieltäydyttyään hoidosta ennen ja jälkeen lapsen syntymän. Lisäksi hän jätti huomiotta neuvontatoimet, joilla olisi voitu ehkäistä lapsen sairastuminen. Lapsi syntyi kuitenkin terveenä vuonna 2003. Seuraavana vuonna nainen tuli uudestaan raskaaksi ja vaihtoi terveydenhuoltojärjestelmästä toiseen. Uusille lääkäreille hän ei kertonut HIV-positiivisuudestaan, joten syntyvä lapsi ei saanut tartuntaa ehkäisevää lääkitystä. Vaikka äiti ei ensimmäisen lapsen kohdalla lääkäreiden neuvosta imettänytkään, toista lasta hän imetti. Tämä johti lapsen sairastumiseen.

Kesäkuussa 2005 uusiseelantilainen Justin Dalley tuomittiin vahingonteosta oltuaan suojaamattomassa seksisuhteessa tyttöystävänsä kanssa ilmoittamatta HIV-positiivisuudestaan. Tyttö ei saanut tartuntaa mutta valehteli kuitenkin Dalleyn perheelle saaneensa tartunnan. Myöhemmin hän myönsi valheen; syytteet nostettiin kuitenkin vedoten henkiseen järkytykseen, jonka poikaystävän sairauden paljastuminen oli aiheuttanut. Dalley tuomittiin 300 tunnin yhdyskuntapalveluun, puolen vuoden valvontaan sekä 1000 dollarin vahingonkorvauksiin.

Kesäkuussa 2005 Kanadan Punainen Risti haastettiin oikeuteen yli tuhannen kanadalaisen saatua HIV-tartunnan saastuneista verituotteista 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Punainen Risti ei ollut ottanut käyttöön HIV:n ja hepatiitin testausjärjestelmää heti testien tultua markkinoille. Järjestö myönsi syyllisyytensä, pyysi julkisesti anteeksi ja lupasi runsaita korvauksia uhreille, jolloin syytteistä luovuttiin. 5000 dollarin sakon maksamisen lisäksi järjestö lahjoitti 1,5 miljoonaa dollaria (ei yleisölahjoituksista) ensisijaisesti sijoitettavaksi sairastuneiden lasten stipendeihin ja toissijaisesti lääketieteellisten virheiden tutkimukseen.

Kyproslainen kalastaja Pavlos Georgiou tartutti HIV:n rakastajattareensa, britti Janette Pinkiin lomaromanssin aikana. Neiti Pink sai lopulta oikeusistuimen Kyproksella suostuteltua haasteeseen vuonna 1997. Georgiou tuomittiin 15 kuukauden vankeusrangaistukseen. Samaan aikaan Ison-Britannian hallitus ilmoitti, että vuoden 1861 asetusta henkilöön kohdistuvista rikoksista tulee uudistaa. Uudistuksessa tahallisesta, ei kuitenkaan piittaamattomasta, taudin tartuttamisesta kovin rangaistus voisi olla elinkautinen. Uudistusta ei ole toteutettu. Katso myös piittaamattomuustapaus Mohammed Dica.

Vuonna 2000 Feston Konzani, Isossa-Britanniassa asuva afrikkalainen turvapaikanhakija sai HIV-positiivisen diagnoosin ja häntä kehotettiin varoittamaan tulevia sukupuolikumppaneita tilastaan. Myöhemmin hän kuitenkin jätti kertomatta tilastaan kolmelle naiselle tartuttaen heidät kaikki. Naiset haastoivat Konzanin oikeuteen.
Konzani vetosi molemminpuoliseen myöntyväisyyteen suojaamattomassa seksissä.
Vuonna 2004 hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen. Tuomari painotti, että kyseessä on ennakkotapaus ja rangaistus on viesti muille HIV-positiivisille.